- No mitä? vastaan yli-innostuneelle Inkerille.
- Vivvuli muuttaa Ruolampeen!
- Hei vähän siistiä! Sit meidän on helpompi lähtee yhes maastoo yms.
- Niiiniiiniin! Ja talvella hiihtoratsastamaan... Inkku kiljuu innoissaan.
- Jooooo! Heivitsi, koska se tulee?
- Tänää, mie oon pian pakannu sen kamat ja sit lastataan auto ja sit tullaan!
- Oivitsivähäkivaaa! Voidaan vaik jo tänää lähtee ekaa kertaa ratsastaan, nauran.
- Joo! Mie meen nyt lastaamaan autoo nii ehditään, Inkku huudahtaa vielä puhelimeen.
- Joo, nähdään, myhäilen ja katkaisen puhelun.
Vaihdan ratsastushousut jalkaan ja letitän hiukset nopeasti. Pian olenkin jo pyörän selässä polkemassa kohti tallia.
- Hei Selma! Sinna huudahtaa toiselta puolelta pihaa.
- Moi! huudahdan takaisin.
- Mitenkäs sinä jo näin aikaisin täällä olet? nuori nainen kysyy, kun olemme päässeet lähemmäs toisiamme.
- Inkeri kertoi, että Viveka muuttaisi tänään tänne, ja lupasin tulla auttamaan, vastaan.
- Aijaa, joo, niinpä muuttaakin. Pitääpä laittaa karsina valmiiksi, Sinna sanoo ja lähtee talliin. Menen perässä.
- No moikka rakaskultapuppelimussukka! höpötän Alisalle, joka mussuttaa iltapäiväheiniään innoissaan. Hevoset ovat vasta saaneet rehunsa, mutta Allu on jo lähes kiskonut ruoan napaansa.
- Hei Sinna, sanon naiselle, joka lappaa kuivikkeita Alisan vieressä olevaan karsinaan.
- Niin?
- Alisalle sais syöttää sitten tosi pieniä heinäannoksia, että siltä sais ton ylimääräsen uimarenkaan pois mahan ympäriltä, kerron.
- Joo, ei sillä nytkään paljoa ollut. Jos laitat jonkun lapun siihen oveen, että muutkin tallien tekijät hoksaa?
- Joo, vastaan ja haen kahviosta paperia ja kynän ja kiinnitän paperilapun Alisan ruokaohjeen viereen. Lähes saman tien Inkeri ja Viveka tulevat tallille, joten menen auttamaan tyttöä.
Kun Vivekan tavarat ovat paikallaan ja traileri siivottu, alamme harjaamaan poneja. Inkku on jo putsannut Viven enimmistä kurista, joten minulla on isompi työ. Pian molemmat ovat kuitenkin tarpeeksi puhtaita.
- Lähetäänkö me maastoon? kysyn Inkulta.
- Öö en mie tiiä, tyttö naurahtaa. – Mutta kyllä miulle ainakin käy.
- Okei, no mennään sitten. Siis jos saadaan selville, missä se reitti menee, nauran.
- Niii... Mut ei kai se haittaa vaik vähä eksyttäis, Inkeri nauraa.
- Hah! Mä en haluu tietää monestiko oot eksyny Vivsun kans!
- Älä dissaa!
- Entä jos dissaan?
- Sit en tuu siun kanssas maastoon!
- Hah, tuutpas, nauran.
- Mitäs te täällä riehutte? Sinna kysyy tultuaan paikalle.
- Nototaaa... Itse asias ei hajuukaa, Inkku nauraa.
- Ei mullakaan! Mut Sinna, missä menis hyvä pieni maastolenkki?
Blondi selostaa meille lyhyen maastoreitin ja kiitämme naista, jonka jälkeen suitsimme ponit, laitamme kypärät päähän ja lähdemme matkaan. Kumpikaan ei jaksa laittaa satulaa, sillä pärjäämme hyvin ilmankin.
Noin kymmenen minuutin alkukäyntien jälkeen lyhennämme ohjat ja lähdemme raviin. Alisan ravi on aika töksähtelevää, mutta pientä, joten siinä on helppo istua. Inkulla on täysi työ pidätellä Viveka ravissa, jossa läskiä mahaa heilutteleva huonokuntoinen Alisakin pysyisi, ja minulla on täysi työ saada Alisa pysymään Viven perässä.
Pienen ravipätkän jälkeen siirrymme takaisin käyntiin. Taputan Alisaa ja annan sille hiukan pidempää ohjaa, sillä olemme alamäessä. Alisa kulkee mäen rauhassa alas, jonka jälkeen tie muodostuu leveäksi ja pitkäksi suoraksi.
- Inkku, arvaa mitä mun tekis mieli tehdä tässä? kysyn.
- Anna kun arvaan... Varmaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia?
- Just niitä. Kumpi on ensin perillä? Huikkaan kannustaessani Alisaa laukkaan. Poni lähtee innoissaan, mutta parempikuntoinen Viveka kaahottaa pian ohi. Alisan laukka on pehmeää ja tasaista, ja pystyn mukautumaan siihen hyvin, kunnes poni ei enää pysty hillitsemään itseään vaan heittää komeat pukit. En varaudu pukkeihin lainkaan ja pian Alisa viipottaakin vapaana Vivekan vanavedessä. Inkeri huomaa tilanteen ja pysäyttää Vivekan, jonka jälkeen Alisa rauhoittuu ja antaa helposti kiinni. Hyppään takaisin selkään ja jatkamme matkaa.
Loppumatkan kävelemme, tosin otamme välissä pienen ravipätkän. Tallille tultuamme harjaamme ponit ja puhdistamme suitset, jonka jälkeen sanon Alisalle heipat ja lähden katsomaan syksyn ensimmäistä salkkarijaksoa.
♥: Selma & Alisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti