- Mistä arvasit, naurahdan. Alisa on koomisen näköinen, sillä muuten aivan normaalin ja solakan näköinen nuori poni omistaa valtaisan mahan.
- Jaa-a, en kuule tiiä, blondi hihittää.
- No mut jos me aiotaan saada siitä hyväkuntonen niin pitää kyllä alottaa heti, kerron.
- Totta. Haetsie sen sisään, niin mie meen kysymään Sinnalta tai Klaralta, saataisko me juoksutusliina lainaks. Meinaan sen satulavyö ei varmaan mee kiinni, Inkku naurahtaa.
- Heei, ei se ny niin läski oo!
- Eipä! tyttö huudahtaa vielä ennen kuin katoaa talliin. Itse sujahdan Alisan tarhaan ja astelen ponin luokse. Se nuuhkii kiinnostuneena käsiäni, kun naksautan narun kiinni pinkkiin riimuun.
Karsinassaan Alisa menee ensimmäisenä nuuhkimaan ruokakuppia.
- Juntti, ei siellä oo ennenkää tähän aikaan mitään ollu.
Alisa katsoo minua ilmeellä, joka viestittää, että kerta se on ensimmäinenkin. Naurahdan itsekseni juuri, kun Inkeri tulee kulman takaa juoksutusliinaa heilutellen. Toisessa kädessä tytöllä on Alisan suitset.
- Hyvä, sanon nähdessäni liinan. Haen Alisan harjat kaapista ja alan hieroa kuraa irti paksusta karvasta. - Eikö sulla oo muka ollu kuuma koko kesän tällasen kerroksen kanssa?
- Jaa minkä kerroksen? Inkku kysyy.
- Tyhymä, mä puhuin Alisalle ja tarkotin sen karvaa.
- Jaaaa, no luulis et olis kuuma.
- Mieti millanen sen talvikarva on kun kesälläki on tämmönen! puuskahdan.
- Hyyyyi. Vivekalla sentää toistaseks on karvat pysyny normaaleina. Suosittelen muuten klipperin ostoa, Inkeri vinkkaa.
- Varmaan ihan kätevä, totean ja alan harjata toista puolta Inkerin putsatessa ponin pienenpieniä kavioita.
Kun Alisa on puhdas, puen sille suitset päähän. Kiristän leukaremmin sopivaksi ja tungen kypärän päähäni. Nappaan liinan ja hanskat mukaan ja talutan Alisan pihaan.
- Sitten paikka, ohjeistan ponia, laitan hanskat käteen ja ponnistan ponin selkään. Inkku lähtee kävelemään vierellämme kohti maneesia, jonne on noin kilometrin matka.
Syksyinen sää on jo heitellyt koivunlehtiä maahan ja tuuli puhaltelee tummia pilviä lähemmäs. Muutaman kilometrin päässä näkyy, kuinka pilvistä sataa vettä, ja ihan kunnolla. Nopeutamme kävelyämme ja ehdimme hädin tuskin maneesiin sisälle, kun alkaa sataa.
Maneesi on tyhjä ja pohja on juuri lanattu. Inkku pitää Alisaa sen aikaa, kun kiinnitän liinan ja irrotan ohjat suitsista.
Komennan Alisan ympyrälle kävelemään. Se selkeästi osaa homman, mutta käynti on laiskaa ja lihava poni näyttää aivan kuolleelta kalalta, kun se lötsyy eteenpäin ympyrällä.
- Inkku, viittisikkö heittää mulle raipan? kysyn tytöltä, joka on varustautunut kameransa kanssa valokuvaamaan Alisan toista päivää minun omistuksessani. Hän tuo pitkän juoksutusraipan, jolla käsken Alisaan vauhtia. Poni reipastuu heti ja alkaa kävellä hyvää vauhtia eteenpäin.
- Ravi, sanon ja maiskautan samalla. Alisa tajuaa ja lähtee laiskaan hölkkään. Lätkäisen maneesin pohjaa raipalla, jolloin Alisa lähtee hyvää ravia eteenpäin.
Reilun puolen tunnin ravin ja laukan sekä käyntipätkien jälkeen pysäytän Alisan, vaihdan liinan ohjiin ja pidän Alisaa sen aikaa, että Inkku pääsee kyytiin. Hänellä ei ollut omaa kypärää, ja minun kypäräni on hieman iso, mutta lyhyelle käyntipätkälle se riitti aivan hyvin. Sade oli jatkanut matkaa, emmekä kastuneet paluumatkalla.
Tallilla riisun Alisalta suitset ja harjailen sitä, jonka jälkeen sanon ponille heipat ja lähden kotia kohti.
 |
| Alisa ravaa. Tausta on ♥ |
♥: Selma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti