- Oi kun se on söpö, kuiskaan vieressäni seisovalle Inkerille.
- Mm-m... Mutta Viveka on söpömpi, tyttö kuiskaa takaisin. Niinpä niin, ainahan se oma poni on söpömpi. Inkeri oli paras kaverini, ja yhtä lyhyt kuin minäkin. Hän oli minua vuoden vanhempi ja omisti shettistamma Vivekan.
- Okei, te varmaan haluatte tehdä kaiken itse, että näette, miten se käyttäytyy, vai mitä? Alisan omistaja kysyi. Nyökkäsin innostuneesti.
- Selvä, tässä on riimunnaru, voitte hakea sen tuolta tarhasta.
Otan riimunnarun käteeni ja lähden kävelemään Inkku perässäni kohti tarhaa. Avaan alemman langan ja puikahdamme molemmat tarhaan.
Alisa seisoo portin läheisyydessä. Pidän riimunnarua piilossa kun kävelen ponin luokse. Se katsoo korvat hörössä ja haistelee käsiäni mennessäni sen luokse.
Silitän tamman otsaa ja naksautan riimunnarun kiinni riimuun. Lähden taluttamaan Alisaa pois tarhasta. Avaan portin ja suljen sen perässäni. Alisa on mukava talutettava ja seuraa vierelläni.
- Alisan karsina on tuolla kolmas vasemmalla, omistaja selittää. Nyökkään ja talutan ponin karsinaan. Sidon sen kiinni kaltereihin ja löydän harjat aivan karsinan edestä. Alisa on melko puhdas, joten harjaan sitä pölyharjalla ja puhdistan kaviot. Tamma on hoitaessa esimerkillisesti ja antaa koskea kaikkialle, vaikka aristeleekin korvia.
Myös varusteet on tuotu karsinan eteen. Laitan Alisalle ensin satulan, sillä poni on kiinni. Se seisoo rauhassa paikallaan ja antaa kiristää vyön, vaikka muistuttaakin jumppapalloa pullistellessaan, ja muutenkin valtaisan mahansa kanssa. Saan vyön sopivan kireälle, siirrän riimun kaulalle ja suitsin ponin. Se yrittää laskea pään mahdollisimman alas ärsyttääkseen minua, mutta olen tarpeeksi lyhyt eikä matalalla oleva pää tuota ongelmia. Kiinnitän leukaremmin, painan kypärän päähäni ja irrotan riimun kaulalta.
- Te voittekin mennä kentälle. Meillä ei nyt ole ketään, joka olisi tarpeeksi pieni menemään Seijalla, mutta ehkä sinä pärjäät, omistaja hymyilee. Seija, mikä typerä lempinimi. Eikö se voisi olla vain Alisa? Alisaksi minä ainakin sitä aioin sanoa. Talutan Alisan kentälle ja kiipeän ponin selkään. Kiristän vyön ja säädän jalustimet sopiviksi. Maiskautan ponin liikkelle ja lähdemme kävelemään uraa pitkin. Alisa tuntuu reippaalta ja kaikki istuntani muutokset vaikuttavat poniin heti.
Hetken käveltyäni otan ohjat ja alan verrytellä tammaa kevyessä ravissa. Se tuntuu todella mukavalta.
Teen helppoja tehtäviä käynnissä, ravissa ja laukassa. Lopulta hyppään pientä estettä muutaman kerran. Alisa katsoo hyppypaikan itse.
Loppuverryttelyn jälkeen silitän ponin kaulaa ja hoidan sen pois. On enää eläinlääkäristä kiinni, tuleeko Alisasta minun ponini!
♥: Selma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti